Itsenäinen(kö?)

"Et oo tosissas! Ei sinun pidä järjestää kaikkea!"
"No huh huh! Kyllä minäkin voin täällä jotain tehdä vaikka vieras olenkin!"
"Nyt istu vähän aikaa paikoillasi ja ole hiljaa!"

Kuuletko tällaista tekstiä usein? Hermostuvatko kaverisi, kun et voi jättää lähestulkoon mitään heidän hoidettavakseen saati anna heidän edes kunnolla auttaa sinua tietyissä tekemisissäsi? Vai oletko itse se, joka huomauttaa tuttua siitä, että ehkä hän ottaa hartioilleen liikaa tekemistä ja hänen kannattaisiko ehkä jakaa töitään muillekin?

Nyt viime aikoina tullut omalle kohdalle sellaista kommenttia, että yritän liikaa järjestellä asioita enkä jätä niitä muiden järjestettäväksi. Mutta minkäpä teet, kun sitä on tottunut itse järjestämään omat asiansa ja parin muunkin henkilön asiat siinä sivussa. Yleensä olen aina ollut tavalla tai toisella osallistumassa eri matkojen/kokoontumisien yms. järjestelyihin. Ja jos en ole omasta mielestäni tarpeeksi osallistunut niin heti alkaa omatunto koputtaa olkapäähän:

"Jaa'a! Sitä sitten vaan laiskotellaan ja annat muiden hoitaa hommat, kun voisit itse olla ihan hyvin auttamassa? Niin niin, hyvä sinä. Istu vaan siinä ja katso, kun muut järjestävät kaiken. Mitäköhän ne muutkin ajattelevat, kun et tee mitään? Laiskimus."

Toki osaan myös työntää omia töitäni muiden hoidettavaksi, jos siltä tuntuu. Mutta yleensä olen sitten joko hyvittänyt ne tavalla tai toisella. 

Nykyään ihmisiä vaaditaan olemaan itsenäisiä, oma-alotteisia ja riippumattomia muista ihmisistä. Mutta korostetaanko itsenäisyyttä liikaa? Johtaako se siihen, että kohta sosiaalisuus katoaa, kun ei osatakkaan tehdä enää töitä ryhmässä? Ei osata luovuttaa omista töistään muille? Seuraako tästä mitään muuta kuin ylityötunteja, stressiä, stressistä aiheutuvaa uupumusta, masennusta, fyysisiä sairauksia, itsetuhoisia ajatuksia?

Totuushan on kumminkin, että nykymaailmassa harvemmin pääsee pitkälle jos laiskottelee.

Nyt on jo huomattavissa työstressiä ja siitä johtuvaa uupumusta ihan yleisesti. Toki, työmäärään ei voi aina itse vaikuttaa, jos niitä töitä yksinkertaisesti on vain enemmän mitä tekijöitään. Mutta osaatko höllätä? Osaatko sanoa milloin olisi vapaapäivän paikka? Tai edes rentoutumishetki? 

Osaatko sanoa "Ei." ? 

Useampi ihminen on minulle huomauttanut, että en osaisi sanoa "Ei." Nyt kun pitkästä aikaa juttelin erään ihmisen kanssa, hän kysyi melkein ensimmäiseksi "Joko osaat sanoa; ei" Hetkeksi hämmennyin, mutta tuumasin sitten, että luulen osaavani. Nyt myöhemmin sain positiivista palautetta :) 

"Oot sinä nyt parantanut siitä, mitä aiemmin oli. Nyt sanot jo 'Ehkä', et kumminkaan heti oo myöntymässä kaikkeen, mutta et myöskään torju kokonaan. Se on jo hyvä juttu. Saat mietittyä, että haluatko oikeesti suostua vai et, suostutko vaan ns. lojaalisuudesta."

Yllätyin tästä palautteesta, en ollut aiemmin älynnyt kuinka olin ennen suostunut melkeenpä kaikkeen mitä minulta kysyttiin:

"Lähe kuskiks?" - Okei
"Lähe juomaan mun kaveriks?" - Okei
"Voitko vipata vähän rahaa?" - Okei
"Voitko hakee sillon sieltä ja viedä sinne?" - Okei

Oli oikeasti järkytys, kun tajusin mitenkä olin elänyt muiden mukaan tajuamattani. Toki minulla oli aiemminkin omat periaatteeni, tekoni, mieltymykseni ja sanani, mutta sitä silti suostui lähtemään vaikka mihinkä korpeen vaikka kuinka väsytti ja teki mieli jäädä nukkumaan.

Suunta on nyt kumminkin parempaan päin :) 

Tästäpä tekstistä tulikin tooooodella pitkä, mutta toivottavasti se antaa teille aihetta ajatukseen ja hiukan itsepohdiskeluun.