2 viikkoa

Ja taas on viikko menty eteenpäin ja viikko tultu lähemmäksi muuttoa!

Viikonloppuna oli ns. läksiäiset pienellä porukalla Kirmakan tarjoamalla Mustikka-mökillä. On kyllä hieno paikka ja varmasti kesällä tai keskitalvella olisi mitä hienoimmillaan. Suosittelen!

Jotenkin tuntuu, että aika ei yhtäkkiään riitä käymään joka paikassa ennen muuttoa vaikka sitä varmasti kyllä on, mutta jotenkin sitä ei saa itseään enää irti sieltä omasta mökistä. Sitä sitten vaikka istuu tietokonepöydän ääressä vanhalla rullatuolilla kun ei ole muitakaan kalusteita enää millä voisi istua. Kaippa sitä pitäisi tarttua itseään niskasta kiinni.

Nyt muuton lähentyessä on yllättäen ruvennut ärsyttämään jotkin seikat. Kuten se, että tuttu ihminen sanoo: "Tulehan käymään ennen kuin lähdet niin näkee sinuakin joskus kun et oo käyny taas pitkään aikaan." 
REALLY? No tuotapa tuota, milloinkas itse olet viimeksi käynyt minun luona? 
Oletus näyttää olevan sellainen, että kun ei ole perhettä niin joutaa ramppaamaan kyläsillä koko ajan. Ja kun minä pyydän käymään joskus minunkin luona niin vedotaan lapsiin, harrastuksiin ja ajan puutteeseen.

Noh, minullakin on "lapsia", harrastuksia ja kiireinen päivä muutenkin töitten jälkeen. Miksi minun pitäisi vaivautua nostamaan perseeni penkistä, kun olen sen tehnyt lukemattomia kertoja aiemminkin ja vieraillut ihmisten luona, kun nämä ihmiset ovat vuorostaan minun luonani käyneet yhden tai kahden käden sormilla laskettavan verran KAHDEN VUODEN aikana. Saanen minä kysyä. Varsinkin kun minua sitten syyllistetään siitä, että en ole käynyt. No hippiajjeeij!

Ah, no se siitä pienestä purkauksesta! Tulipahan sekin sanottua. 

Sunnuntaina lähti myös ensimmäinen kuorma kohti uutta asuinkaupunkia poikaystäväni mukana. Sinne meni kotiteatterit, pleikkari ja paripeitto ja jotain muutakin roinaa taisi mennä. Kyllähän tässä vielä tätä pakkaamista riittää. Sitä vaan ihmettelee, että miten olen kahden vuoden aikana saanut hamstrattua niin paljon kaiken näköistä roinaa... 

Stressiä ilmassa? Maybe, tulossa olisi muutos lisäksi myös valintakokeet... Lukemiseen ja yleensäkkin kertaamiseen herään aina myöhään. Nyt sentään älysin ruveta jo matikan kirjoja kyselemään ajoissa enkä edellisenä päivänä (mikä ei sekään ihme olisi ollut). 

Toivotaan, että valintakokeista suoriudutaan kunnialla läpi :)

3 viikkoa

Niin se vain muutto pikkuhiljaa lähestyy...

Kämppä rupeis olemaan aika tyhjä kalusteista, enää ois jäljellä kolmen istuttava sohva (päätyy joko tuleen tai jonnekkin varastoon), valkea koulupöytä aukeavalla peilillä, valkea pieni taso sekä keittiönkaapit ja sänky, jota nyt en olekkaan myymässä ja tietsikkapöytä.

Aika haikee olo on, kun katsoo koko ajan tyhjenevää taloa. Sitä alkaa ymmärtää, että oikeasti lähtö on edessä. Mutta omasta halustani lähden ja jätän kaiken taakse :)

Tulevassa kodissa rempattiin viime vklp:na yksi huone. 

Valitettavsti ei älytty ottaa kuvaa siitä miltä huone näytti ennen remppaa, mutta voin yrittää kuvailla. Kaksi vastakkaista seinää oli oikein retron vaaleansinisiä ja kaksi muuta vastakkaista seinää valkeita kuten myös katto. Syvennys on toiminut pelkkänä sänkynä ja siinä olikin nyt vain yksi koruton patja, koska huone ei ole ollut käytössä moneen vuoteen. 

Aluksi tietysti hiottiin jokaista pintaa sen verran, että saatiin tasaiseksi ja pintaa hiukan "särettyä" niin tarttuu maali paremmin.

Valkeat seinät ja katto maalattiin uudelleen valkeaksi, saatiin tällä puhtaampi valkea sekä peitettyä erilaiset kulumat ja muut läiskät mitkä mm. auringonvalo oli ajansaatossa saanut aikaan. 

Vaaleansiniset seinät päätettiin maalata tummanruskealla. 

Ikeasta käytiin ostamassa lähes musta tv-taso ja seinähylly sekä syvennykseen tehtävään sohvaan viisikappaletta tyynyjä.

Tälläinen siitä sitten tuli:

Lattialistat vielä uupuu, mutta ne maalataan mustaksi ja pistetään paikoilleen. Tällä hetkellä tuossa kuvassa ne rohjottaa keskellä lattiaa :P

Tietokonepöytä on väärän värinen, kuten myös matto, mutta ne saa alustavasti kelvata. Seinähylly ei ole vielä paikoillaan, mutta se olisi tarkoitus laittaa tv:n yläpuolelle niin saadaan kotiteatterin keskikaiutin sinne paikoilleen :)

Lattiamateriaaliksi olisi käynyt erittäin hyvin jokin tumma laminaatti, mutta sitä ei ruvettu sitten enää vaihtamaan. Ehkä sitten myöhemmin ;)

Vielähän tässä on laittamista, mutta tästä oli hyvä alkaa. Kun tämä on saatu valmiiksi niin seuraavaksi olisi vessan laitto.

Tämäkin remppaaminen antoi nyt sellaisen tunteen, että kaikki on oikeasti tapahtumassa ja että ei tässä mitään leikitä. Ihmeellisintä oli varmaan se, että kuinka hyvä huoneesta meidän mielestä tuli. Ja kuinka hyvin meidän yhteistyö sujui. Ikeassakin käynti sujui ongelmitta.

Ei osaa oikein sanoin nyt kuvailla tätä mielentilaa. Se, että haluan palavasti jo muuttaa saman katon alle poikaystäväni kanssa ei muuta sitä asiaa, että jään ikävöimään nykyistä kotikaupunkiani, taloani ja ihmisiä siltä alueelta. Mutta kuten ollaan puhuttu niin aina voidaan hypätä vain autoon ja hurruuttaa ajella Savoon jos siltä tuntuu.

"Mä joka päivä töitä teen, aina aamu seitsemäksi meen!"

Tänään yritin mennä, aika huonolla menestyksellä vain. Nimittäin eturengas oli tyhjä kuin... kuin... minun jääkaappi yleensäkkin!

Eiku renkaan vaihtoon. Ensinnäkin hermot meinas mennä, kun pultit ei meinannu mitenkään aueta (kiristetty pulttipyssyllä) ja lopussa hermot sitten menikin ja hakkasin lekalla pulttiavaimeen niin eiköhän ne auennu! 

Aiemmin en ole joutunut itse tunkkia laittamaan, mutta nytpähän laitoin ja kyllähän tuo siinä joten kuten pysyi eikä painunu pellistä läpi.... Rengas irti, vararengas tilalle, muttaah... vararengas ei käynytkään! Kyllä taas hymyilytti ^^

No onneks ukkiseni pääsi minut hakemaan ja pyysin tuomaan äitin ja isän varastosta minulle oman autoni renkaan, että jos se kävisi kun ei se vararengas käynyt. No ukkihan toi renkaan, ja TADAA! Ei käynyt sekään rengas! ARGH! Eli minulla on nyt autooni kelpaamattomia renkaita 5kpl, neljä kesärengasta ja yksi vararengas.... 

Kesärenkaita ei ikinä tarkistettu, kun ajoin nyt kesän talvikitkoilla, ettei tarvinnu kesärenkaisiin ostaa uusia kumeja kun oli vähän huonompi rahatilanne... nooh, nytpähän voin myydä nekin vanteet pois ja samalla vaikka sen vararenkaankin! Pärkäle

No, alkuperäinen rengas kyytiin ja kylälle. Ukki otti renkaan hoiviinsa ja minä pääsin lähtemään isän autolla töihin. Kaikki hyvin, toistaiseksi!

Mutta se ei nyt ollut tämän kirjoituksen pääasia vaan se, että minullta on perjantaina työhaastattelu Helsingissä asti!! :) Viime perjantaina tein hakemuksen henkilöstövuokrausfirman kautta ja jo noin 10 minuutin päästä minulle soitettiin:

"Olitte tänään tehnyt meille hakemuksen."

Pikkusenko olin puulla päähän lyöty, joo... kymppi minsa sitten :D

Niinpä sitten sovittiin työhaastattelu perjantaille. Kylläpä meinaa jänskättää. Välimatka sieltä tulevasta kodista Hesaan on suht. pitkä, mutta toisaalta aikaa ei taida mennä paljoa enempää kuin nykyäänkään Kiuruveden kylänperukoilta Iisalmeen. 

Kyseessä olisi 4kk pesti, joten sitä matkaa kyllä jaksaa sen aikaa ajaa ja jos vaikka sinne kouluunkin pääsen tammikuussa niin katsoo sitten, että miten se lähtee käyntiin sen työn ohessa ja että haluanko enää samankaltaista työtä käydä koulun ohella vai menenkö töihin esim. kassalle.

This sounds good! Pikkuhiljaa alkaa asiat järjestäytymään :)

Koulun penkkiinkö?

Huiiiiii! 

Aamulla täyttelin hakemuksen Kymenlaakson ammattikorkeeseen, tradenomiksi aikuislinjalle yritän päästä. 

Vähän meinaa kyllä jänskättää, että miten käy. Valintakoe olisi 30.10. jos sinne asti edes  pääsen ja sieltä kun olisi suoriutunut niin 22.11. ilmoitettaisiin sitten, että onko päässyt kouluun vaiko ei. Jos pääsen niin tammikuussa 2014 sitä istuttaisiin jo koulun penkillä! 

Jos tähän kouluun nyt pääsen niin se olisi kyllä piste i:n päälle minun suunnitelmissani :)

Apujoukot ovat myöskin jo puolestani kyselleet töitä täältä tulevasta asuinkaupungistani. Täytyy itse vain käydä juttelemassa pääjehulle jossain vaiheessa. Kyseessä siis perus s-ryhmän pienkauppa. Pidän asiakaspalvelusta, varsinkin kun siihen ei liity ruoanlaittoa (kuten joskus ollessani abc:llä töissä...). 

Jos pääsisin koulun ohella myös töihin, niin olisi se kerrassaan mahtavaa, sillä aikuiskoulutus sisältää vain kolme lähipäivää kuukaudessa. Tällöin aikaa olisi myös työskentelyyn. Tulevaisuuden haaveena on myös päästä harjoitteluun kentien ProAgrialle tai jonnekkin tilitoimistoon, mikä on erikoistunut maatilojen kirjanpitoon. Myös verotoimiston maatalouspuoli olisi ihan mielenkiintoinen.

Ihme hinkuhan tässä on ollutkin jo päästä taas koulun penkille... melkein pelottavaa, mutta kaippa sitä haluaa oppia lisää ja varsinkin tässä vaiheessa sitä alkaa jo ymmärtää, että ei se koulu ikinä pahasta ole. Vaikka kyllähän ihmiset pääsevät etenemään työurallaan ilman kouluakin, mutta joskus se koulu tuo mukavaa vaihtelua ja erilaista haastetta.

Elämä on kompromisseja

On tullut taas "pieni" tauko pidettyä tässä kirjoittelussa, mutta tästä on hyvä taas lähteä!

Olipahan kerrassaan huvittava lukea tuo aiempi postaus kesän suunnitelmista. No mitkä kaikki toteutui...

1) talon ulkovuoriremppa ja uusi kuisti

2) Tipo astutettiin Lass Zefyrillä, mutta ei tullut kantavaksi

3) juhannus Koivujärvellä!

4) raveissa tuli käytyä (mm. Vieremän juhannusravit, Ylivieskassa jne.)

5) pidin hauskaa!

Eli navetan remppaamiset jäi, en käynyt Särkänniemessä enkä Linnanmäellä, enkä myöskään Kuninkuusraveissa.

Mutta kyllä minun kesä oli silti yksi parhaista mitä on ollut :) Kesän mittaan on myös vahvistunut käsitys siitä, mitä elämältä jatkossa haluan. Suunnitelmia on tehty ja uusia unelmia luotu.

Mistä lähtisin kertomaan? Alusta?

No en tiedä voiko sitä pieneksi päätökseksi sanoa, kun lähdin ensimmäistä kertaa käymään tuolla tuntemattomalla alueella, jota Etelä-Suomeksi kutsutaan. Olihan siellä tultu aiemminkin käytyä ja monta kertaa, mutta ei juuri tällä tietyllä alueella. Alueella, jonka rajojen sisäpuolelta löysinkin sitten sen elämääni mullistavan ihmisen :) 

Näiden tapahtumien seurauksena olen päättänyt muuttaa ja jättää kotikaupunkini (vaikka vielä vuosi sitten kovasti uhosin, että ikinä en muuta enkä varsinkaan miehen takia... upsi daisiii). No tämä päätös muuttamisestahan on saanut aikaan aikamoisen lumipalloefektin, mutta siis positiivisen sellaisen :)

Nyt on tullut myös puheeksi se kuinka olen tähän mennessä asioita saavuttanut ja kuinka nyt jätän ne taakseni. On tullut osaltaan kritiikkiä ja osaltaan taas kannustusta muutokseen. Myös "huonompi osapuoleni" on kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että "pakottaa" minut muuttamaan pois kotiseudultani ja jättämäään saavutukseni taakseni. Tätä minä en ymmärrä, koska loppujen lopuksihan on kyse minun valinnastani. 

Okei, pienestä asti olin haaveillut maatilasta, koirasta, kissasta ja hevosesta (ja etenkin juuri tästä hevosesta mikä minulla juuri on), saavutin ne. Kuulostipa erittäin lesolta... Mutta kumminkin - saavutin ne mitä olin aina halunnut. Nyt muuton ollessa edessä minun pitää luopua monesta, kuten siitä omasta pikku mörskästäni keskellä ei mitään sekä jättää rakas Hitleria-kissani sekä äkäinen vanha tammuskaiseni äitini ja isäni hoitoon. 

Nämä on ne asiat joista luovun, se on se hinta minkä maksan kun haluan muuttaa. Se on se hinta minkä maksan toteuttaakseni uutta unelmaani - haluan asua ja elää yhdessä apinamieheni kanssa. Ja toteuuhan minulla siltikin aiempia unelmia, nimittäin;

a) muutan maatilalle 

b) saan ottaa sinne joskus hevosen kunhan tilat ovat valmiita

c) olen onnistunut puhumaan itselleni jo kaksi hallikissaa

Nyt kaikki ihmettelee, että miksi en voi viedä entistä hevostani ja kissaani mukanani vaan hommaan uudet. Noh, apinamieheni luona ei ole vielä valmiita tiloja hevoselle ja Tipo toimittaa jatkossa seurahevosen virkaa isäni luona, joka aikoo hommata jossain vaiheessa itselleen nuoren hevosen mitä laitella. Miekkoseni sukulaisissa on myös allergisia ihmisiä ja osa niin pahasti allergisia etteivät voisi enää taloon sisään astua jos siellä kissa elelisi. Ja Hitleria kissani, joka on tottunut nukkumaan unensa levollisesti sisällä lämpimässä, ei suostuisi enää asumaan ulkona saati hallissa. Enkä halua myöskään raahata sitä enää tuntemattomaan varsinkaan kun se on nyt niin hyvin kotiutunut nykyiseen kotiini. Ja äiti toivoi jo alunperinkin, että jättäisin kissani hänelle seuraksi.

Yksi asia on mistä en luovu ja se on Rita

Tämä karvainen nelijalkainen, kuolaava sellainen, on se ainut asia mistä en yksinkertaisesti pysty luopumaan vaan vien sen mukanani.

Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä et voi saada kaikkea mitä haluat, vaan elämä on täynnä kompromisseja. Mutta se on tärkeintä, että tiedän tekeväni oikein. En halua myöhemmin katua sitä, että tein vääränlaisia valintoja.

Ja näillä päätöksillä mitä nyt olen tehnyt tiedän pystyväni tieni lopussa miettimään elettyä elämääni ja hymyilemään tyytyväisenä. 

Ja tähän loppuun niin kliseinen laulu kuin Jon Bon Jovin "This is my life", mutta näinhän se menee :)

Kesän suunnitelmia

Mitäpä kesä tuopi tullessaan?
Vaikka sun mitä, sanon mitä. Joka paikkaan pitäisi keritä, ehtiä tehdä vaikka mitä ja silti vielä jaksaa töissäkin käydä.

Mistä alkaa kesä? Ehkä tästä vapusta? Vaikkei ilma ihan keväiseltä tunnukkaan, kun vettä tulee koko ajan taivaan täydeltä. Tosin tällä hetkellä jopa aurinko paistaa (Y)

Ensimmäinen kevään merkki minulle oli kumminkin sen, kun rupesin selailemaan orisuosituksia ja -mainoksia. Aletaan taas olla lähellä sitä aikaa, kun sellainen oripoijjan ketale pitäisi sulhaseksi valita tammuskaiselleni. Orivaihtoehtoja on erittäin paljon, pitäisi vaan löytää juuri se sopiva.

Tässä pari vaihtoehtoa, jotka ovat etusijalla valinnassa:

Jailhouse Joey
Frank The Hands
Super Fling

Siinäpä sellaisia. Super Fling olisi sellainen ori, josta todellakin haluaisin varsan, mutta se astuu Nakkilassa saakka eikä sitä saa siirtona. Joten Tipo pitäisi kuljettaa Nakkilaan saakka, eli Länsirannikon tuntumaan. Varsahan tulisi jäämään isälleni, eikä minulle, joten lopullinen päätös kuuluu isälleni. Ja kyllähän hän on kovasti tammaa lähdössä viemään vaikka oriitta ei ole tarkemmin tutkinut, mutta tuntuu luottavan minun sanaani (mitä kyllä ihmettelen kovasti).

Näiden paritushommien lisäksi kesäni sisältää myös talon sekä navetan remppaamista. Asuintalon ulkovuoriremppa aloitettiin jo viime kesänä, mutta vielä on etupuoli uusimatta. Vanha ulkoeteinen puretaan pois ja tilalle rakennetaan samanlainen, mutta järkevämmällä ratkaisulla. 

Navetan lattia pitäisi piikata auki ja sitten valaa uudestaan ja sisäkaton materiaalia luultavasti vaihdetaan ja kattoa muutenkin korotetaan. Sittenpä se pitäisi kai karsinoiden seinät pystyttää. Vielä on auki, että laitetaanko tulevaan talliin automaattivesikuppeja vai pysytäänkö perinteisessä sankkojuotossa. 

Automaattiset vesikupit ovat siitä hyviä, että sinun ei tarvitse olla koko ajan kantamassa hevosille vettä, mutta niissä on myös huonoja puolia:
- putket saattavat helposti jäätyä talvella
- et pysty seuraamaan yksilön vedenjuontia
- kupit ovat vaikeampi pestä

Sankkojuotolla näet jokaisen hevosen vedenjuontimäärän ja näin ollen voit ruokinnassa ottaa huomioon hevosen vedentarveen esim. lisätä suolanmäärää jolloin luonnollisesti hevonen juo enemmän vettä. Sankot ovat helpompia pestä ja uusi sankko ei maksa malttaita. Mutta tästäkin löytyy miinuksia:
- jos sankko ei ole kiinni seinässä niin helposti hevonen alkaa leikkiä vedellä ja kaataa sankon -> karsina aivan lillua
- pitää seurata ja täyttää (toisaalta en voi lukea miinukseksi, koska tapana käydä tarkistamassa vesi useasti päivässä)
- myöskin veden jäätyminen

Luultavasti tulen ehottamaan sankkojuotossa pysymistä. 

Karsinoita tulevaan talliin tulisi 4-5, riippuen tehdäänkö yhdestä varsomis/toipumiskarsina. Pesupaikka on pakollinen! Sitä minä olen vaatinut alusta asti ja onneksi isukkini on täsmälleen samaa mieltä kanssani.

Karsinamalliksi olen ajatellut ihan peruskarsinaa, ritilät ylhäällä ja vahvaa vaneria/puuta/tms. alhaalla. 

Toki kaiken tämän remppaamisen ja työn ohella haluan pitää myös hauskaa! Tietysti, kuuluhan lomailu ja hauskanpito myös kesään. Haluan käydä juhlistamassa Juhannusta iki-ihanalla perinteisellä Koivujärvellä! Haluan käydä myös jossain huvipuistossa esim. Särkänniemessä sekä tietysti Kuninkuusraveissa Kuopiossa sekä monissa muissa raveissa. 

Tällaisia suunnitelmia minulla :) Talkoolaiseksi saa ilmoittautua! :D

Uusin asukkini - Tytti

Tässäpä esittelyä hiukan uudesta tulokkaastani, Tytistä.

Aatamin Tytti

"Tytti"

Suomenhevonen

Ikää 12 vuotta

Nimestäkin päätellen tammuskainen kyseessä

Sukua ja tarkempia tietoja voit katsella myös täältä.

Tytti tuli minulle ylläpitoon 14.4.2013 ja "sopimuksen" päättymisestä ei ole tietoa. Tamma saapi ilmeisesti olla minun luonani niin pitkään kun vain viihtyy.

Tytillä on aiemmin yritetty radoille, mutta huonolla menestyksellä. Pätkänopeutta tammalta löytyy aivan hirvittävästi, mutta omistajan mukaan treenissä ja ruokinnassa oli aikoinaan puutteita jolloinka putte ei yksinkertaisesti vain pärjännyt radoilla. 

Elikkäs nyt olis tarkoitus ruveta tammaa laittelemaan ja vielä kerran kokeilla radoille. Jos on päivänselvää, että Tytti ei radoilla pärjää niin sitten olisi edessä astutus ja kimppavarsa nykyisen omistajan kanssa!

Yhteinen taipaleemme on alkanut ihmeen hyvin ellei huomioon oteta ensi-illan karkailuja tai karsinan oven hajoittamista ensimmäisenä aamuna. Vaikka Tytti on hiukan tollukan oloinen maastakäsin käsiteltäessä on se kumminkin unelma ratsastaessa ja ajaessa. Perussuokkiravurihan se kylläkin on - hiukan kova suustaan ja tykkää lähteä painamaan, mutta yllätyin silti sen hyvästä luonteesta liikuttaessa. 

Tytin minulle tullessa oli sillä kaviot jääneet hiukan huonommalle hoidolle, joten niitä fiksaillessa meni yksi päivä ja hampaatkin katsottiin siinä samalla. Takasissa on nyt jo kesäkengät urilla ja etusiin on tarkoitus iskeä kenkää kunhan kavio kuluu itsestään hiukan ja ettei jaloille tule liian suurta asentomuutosta nopeasti, kun etukaviot olivat alussa kuin lapiot ja nyt niitä pikkuhiljaa vuollaan oikeaan asentoon.

Maanantaina Tytille iskettiin pitkästä aikaa kärryt perään ja kyllä meinas tamma käydä kuumana jo katoksessa. Huomas kyllä, ettei kärryjen edessä ole pitkään aikaan ollut, mutta menohaluja riitti. Isäni ajoi Tytillä ja itse ratsastin omalla tammallani, Tipolla. Lenkin pituus oli n. 6-7km ja hevoset toimivat yllättävän hyvin vaikka vauhtia välillä piisasikin.

Kaikin puolin mukava tamma, joka osaa olla välillä aika tollukka, mutta toimii silti :) Innolla odottaen tulevia hetkiä!