Erittäin aurinkoista ilmaa luvassa niin säässä kuin mielentilassa!

Näihä se on!

Pitempi väli kerkesi vierähtää edellisestä kirjoituksesta, mutta hengissä ollaan silti! (Y)

Paljon on kerennyt tapahtua reilun viikon aikana ja sitä on huomannut tulevansa vain iloisemmaksi ja iloisemmaksi päivä päivältä. Miksiköhän?? I wonder... 

Minähän en ole kyseisessä videossa, mutta kyseisestä kappaleesta ei löytynyt mitään muuta videota.

Joten, kuunnelkaa älkää katselko!

Viikon aikana sain myös kauan kaipaamani harjalaatikon! En toki sitä itse hommannut, vaan superihana ystäväiseni sen minulle antoi ja se sisälsi kaiken lisäksi lisää harjoja. Harjat on nyt kokeiltu ja todettu hyviksi. Ja visusti piilotettu harjalaatikon sisälle koirien ulottumattomiin. Kuvia oisin taas voinut napsia, mutta jätin rakkaan kamerani yöksi autoon ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Ja akun laturia en ikinä muista porukoilta ottaa mukaan.

Tipokin sai kynsikäsittelyn viime vklp:na ja siinä samassa tuli myös hampaat raspattua. Pari piikkiähän sieltä löytyi, mutta eipä löydy enää! Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin korjattiin myös Nortin hajoittama laitumen portti. Nyt asennettiin semmosen puuportti, että jos läpi meinaa tulla niin hajottaa kyllä itsensä siinä samassa. Hyvinhän tuo on siellä pysynyt vielä tähän mennessä.

Lauantaina vaihdettiin myös järjestystä pienessä mökissäni, serkkusein apunain. Tuli ihan fresh-olo, kun järjestys vaihtui. Se on jännä, miten tuollaiset pienet asiat vaikuttavat mielialaan.

Perheessänihän tapahtui myös muutoksia viime viikolla, oli ns. koirien vaihtoviikko. Riki lähti lihotukseen ja minulle tuli Siru-niminen samojedinarttu ns. koulutukseen. Jos en ennen ole tyhmää koiraa nähnyt niin nyt olen. Tai no ei Siru ole tyhmä, ainakaan kovin paljoa, sille ei vaan ilmeisesti ole oppi mennyt tarpeeksi hyvin perille. Saas nähdä, että miten tässä tulee käymään!

Jotennii taas niin jännä olo, jännittämistä tai muuta sellaista ilmassa. Mutta tärkeintä kait on se, että hymyilen typerästi vähän väliä. Toki välillä myös höyryän, mutta perusmielentila on semmonen virkeä ja tyytyväinen. Toivottavasti tälläinen jatkuu. Mutta tosiasiahan on se, että jos itse on onnellinen niin sitä iloa pitää myös jakaa muille :) Vaikkakin jotkut ihmiset ottavat sen pröystäilynä, mutta kyllä minun mielestä hymy päivässä tekee ihmeitä.

Meni ja vilkutti mennessään

Sellainen oli meikäläisen viikonloppu!

Suoraan sanottuna meni ja vilkutti mennessään! No ei, kyllä mä ihmeen paljon sain aikaseksi viikonloppuna, mutta silti tuntuu, että se meni minulta ohi.

Perjantaina oli perus mässäilypäivä, lauantaina suursiivouspäivä, hummailua Tipon kanssa + työkeikka paikallisessa ravintolabaari Hovissa, missä esiintyi Yölintu -bändi. Porukkaa riitti, joten myös töitä riitti. Valitettavasti selkäni ei vain meinannut tykätä siitä työmäärästä, joten viimeiset minuutit tehtiinkin irvistellen.

On se vaan jännä, mitenkä tuo ihminen muuttuu humalatilassa ollessaan (huom. ei päde kaikkiin). Osasta tulee puheliampia, osasta hiljaisempia, osa alkaa uhoa ja toiset taas ovat "kaikkien kavereita". Osa ei ymmärrä mitä "Ei" tarkoittaa ja ehkä kuulevat sen korvissaan "Kyllä, oi kyllä!" Tämän asian huomaa varsinkin ollessaan itse selvinpäin kaikkien niiden humalaisten ihmisten keskuudessa. Ei siinä, en minäkään mikään huippu luonne varmasti ole humalassa ollessani, mutta hei... rajansa kaikella.

Vielä tuosta siivoilusta, hubaa! Sen päivän tunsin, että mökkini on siisti ja siellä pystyy ihminen elämään. Seuraavana päivänä itkin - oliko työni turhaa? No eihän se tietenkään ollut, mutta jännästi sitä karvaa noista elukoista irtoaa. Vaihtoehtohan olisi sulkea ne esim. eteiseen, että eivät pääsisi olohuoneen ja keittiön puolelle, mutta miksipä niin tekisin, kun ne on tähänkin asti saanneet joka puolella taloa kierrellä.

Puupalikka ja sen hakeminen - Ritan intohimo
© Piia Remes

Sunnuntaina olikin sitten Nortin vuoro päästä käsittelyyn, poikaselta vuoltiin/raspattiin kaviot oikeaan mittaan ja asentoon.

Ilmeestä päätellen Nortti ei ollut kokoaikaa kovin yhteistyöhaluinen
© Piia Remes

Tarkoitus olisi lähiaikoina iskeä Nortille kaikki valjaat selkään (suitset, rintaremmi, silat ja ohjat = silakompletti) lukuunottamatta enää vain kärryt. Nythän sillä on kaikki muut olleet päällä paitsi ohjat. Siitäpä se alkaisikin sitten totuttautuminen suuhun kohdistuvaan paineeseen ja tajuaminen, että mitä milloinkin pyydetään. Luulen, että poikanen tajuaa kääntymisen merkit heti, mutta hiljentäminen ja pysähtyminen saattaa sitten ollakin ihan asia erikseen. Nortilla kun tuntuu noita menohaluja riittävän!

Sinä iltana näkyi muuten myös aivan mahtavat revontulet! Harmikseni en niistä kuvaa saanut, mutta eipä ole sellaisia tullut katseltua pitkiin aikoihin. 

"Revontulet ovat kuolleiden ihmisten elämään jääneitä sieluja. 

Revontulet kuuntelevat ja ymmärtävät ihmisiä,

 ja siitä syystä revontulten läsnä ollessa tulee olla täysin hiljaa. 

Niiden pilkkaaminen tai sormella osoittaminen on ihmiselle viimeinen virhe. 

Naiset eivät saa kulkea revontulten aikaan paljain päin, sillä leimut saattavat napata tukasta

 ja viedä mennessään. Revontulten alla siitetty lapsi on poikkeuksellisen onnekas."

Tuossapa pieni infopätkä, mitä eräs sivusto sanoo revontulista. Eniten kiinnosti tietysti tuo kohta "Revontulten alla siitetty lapsi on poikkeuksellisen onnekas." 

Myös lasten elokuvissa kerrotaan revontulilla olevan jokin maaginen vaikutus, esimerkkinä Karhuveljeni Koda:

Muutoksen tuulia?

Se tunne, kun tajuat, että ehkä elämäsi voisi jatkua muualla kuin Savossa, siinä mökissä, jota olet pitänyt kotina jo puolitoista vuotta. Olen koko pienen ikäni ollut vannoutunut savolainen ja ennen kaikkea olen aina halunnut asua nykyisellä kotipaikkakunnallani, mutta näin vaan se elämä tuo uusia ajattelutapoja esille. 

Kaiken tämän uuden ajattelutavan mukana tulee tietysti myös epävarmuus sekä erilaiset pelot;

"Kaikki tuttu ja turvallinen jäisi Savoon, siellä kaikki olisi uutta."
"Entä kaverit? Parhaimmat, rakkaimmat kaverini jäävät tänne..."
"Entä jos jokin menee pieleen? Entä jos pilaan kaiken?"

Entä jos, entä jos, entä jos... tätä litaniaa voisia jatkaa vaikka kuinka mahdottomasti. Entä jos minun olisi nyt kumminkin aika kokeilla jotain uutta eikä kangistua itse asettamiini kaavoihin?

Tästä päästäänkin siihen, että tällä kertaa, kun on mahdollisuus, että muuttaisin satojen kilometrien päähän on myös läheiset ihmiset reagoineet eri tavalla kuin aiemmin. Ymmärrän heidän reaktionsa ja varmaan itse reagoisin aivan samalla tavalla, jos joku heistä päättäisi kerätä kamppeensa ja muuttaa kauemmaksi minusta.

"Kyllä sä iskäpappa oot aina se kaikista komein." - Mira 22 v.

Se on jännä, miten aiemmat kokemukset vaikuttavat nykypäivään. Osittain negatiivisesti ja osittain positiivisesti. 

Voin sanoa, että saatan olla hiukan tunnevammainen siinä mielessä, että minun on vaikea osoittaa tunteitani juuri kenellekkään saati vastaanottaa niitä oikealla tavalla. Tunteiden tunnustuksen jälkeen saatan yhtä hyvin sanoa "Cool bro, good for you" vaikka mieli tekisi sanoa jotain aivan muuta, kumminkaan uskaltamatta sitä sanoa. 

Jotenkin niin outoa ja huvittavaa tuntea tällä tavalla taas pitkästä aikaa. Tosin en voi sanoa, että olisin juuri tällä tavalla tuntenut aiemmin, koska Nyt tiedän, minkälaista ihastuksen pitäisi olla oikeaa henkilöä kohtaan, johon voit luottaa ja voit puhua mitä vain tietäen, että ne pysyvät teidän kahden välisenä asiana. 

Nyt viime päivinä on tullut puhetta, että mitenkä asiat voisivat olla toisin. Mitenkä tietyillä valinnoilla on vaikutusta ollut siihen, että ollaan oikeasti alettu juttelemaan ja lopulta tavattu. En yleensä ole kovin uskovainen tms, mutta nyt voisi melkein sanoa, että kohtalolla oli korttinsa pelissä, eikä harmita yhtään.

Bla bla bla

"Maanantai

Kuin tuijottaisi hyvää persettä ja sitten sen omistaja paljastaa naamansa!" 

Eiku hittolainen, nyt onkin jo tiistai. Mutta nytpähän on maanantaikin jo kokonaisuudessaan koettu. Viikonloppu menikin hujauksessa, perjantai käsitti metsästysseuran kokousta, porukan kokoontumista Haukka-ahoon ja käväisemistä paikallisessa pubissa Havannassa. On muute laatumesta, aina on menoa ja meininkiä!

Perjantai, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Lauantaina luokseni saapuikin pari amisaikaista kaveria. Tuli siinä juoruilun sivussa heppailtua ja tehtyä aivan mahtavaa ruokaa! Ja koska olen erittäin mainio emäntä, nukahdin sohvalle kun vieraani katsoivat elokuvaa ja mitä ikinä tekivätkään.

"Talon väki nukku, sinä ja koirat, ja vieraat oli itekseen." 

Brilliant, Mira, brilliant! :'D Kieltämättä tuli hiukan epäonnistunut olo, mutta kun väsytti! Mutta ehkä vika olikin aivan älyttömän hyvässä ruoassa! Anu nimittäin ehdotti sellaista ihmettelyä aiheuttavaa ruokaa kuin munakoisopizzat.

Vaikka ulkonäkö oli hiukan väritön, oli maku sitäkin mahtavampi ja herkullinen!

Kuten aina, ruokaan riittyi hiukan ennakkoluuloja, mutta olisihan se pitänyt jo arvata, että ne oikeasti olivat hyviä. Tietysti iltaan kuului myös suklaata, sipsiä yms. mässyä.

Seuraavana kuvakoostetta vklp:sta:

Rita - sohvan valloittaja

Kun ei millään haluais!

Herra Itsepäinen "täysissä" varustuksissa

 Kiitos Hetalle kuvista :)