Uusin asukkini - Tytti

Tässäpä esittelyä hiukan uudesta tulokkaastani, Tytistä.

Aatamin Tytti

"Tytti"

Suomenhevonen

Ikää 12 vuotta

Nimestäkin päätellen tammuskainen kyseessä

Sukua ja tarkempia tietoja voit katsella myös täältä.

Tytti tuli minulle ylläpitoon 14.4.2013 ja "sopimuksen" päättymisestä ei ole tietoa. Tamma saapi ilmeisesti olla minun luonani niin pitkään kun vain viihtyy.

Tytillä on aiemmin yritetty radoille, mutta huonolla menestyksellä. Pätkänopeutta tammalta löytyy aivan hirvittävästi, mutta omistajan mukaan treenissä ja ruokinnassa oli aikoinaan puutteita jolloinka putte ei yksinkertaisesti vain pärjännyt radoilla. 

Elikkäs nyt olis tarkoitus ruveta tammaa laittelemaan ja vielä kerran kokeilla radoille. Jos on päivänselvää, että Tytti ei radoilla pärjää niin sitten olisi edessä astutus ja kimppavarsa nykyisen omistajan kanssa!

Yhteinen taipaleemme on alkanut ihmeen hyvin ellei huomioon oteta ensi-illan karkailuja tai karsinan oven hajoittamista ensimmäisenä aamuna. Vaikka Tytti on hiukan tollukan oloinen maastakäsin käsiteltäessä on se kumminkin unelma ratsastaessa ja ajaessa. Perussuokkiravurihan se kylläkin on - hiukan kova suustaan ja tykkää lähteä painamaan, mutta yllätyin silti sen hyvästä luonteesta liikuttaessa. 

Tytin minulle tullessa oli sillä kaviot jääneet hiukan huonommalle hoidolle, joten niitä fiksaillessa meni yksi päivä ja hampaatkin katsottiin siinä samalla. Takasissa on nyt jo kesäkengät urilla ja etusiin on tarkoitus iskeä kenkää kunhan kavio kuluu itsestään hiukan ja ettei jaloille tule liian suurta asentomuutosta nopeasti, kun etukaviot olivat alussa kuin lapiot ja nyt niitä pikkuhiljaa vuollaan oikeaan asentoon.

Maanantaina Tytille iskettiin pitkästä aikaa kärryt perään ja kyllä meinas tamma käydä kuumana jo katoksessa. Huomas kyllä, ettei kärryjen edessä ole pitkään aikaan ollut, mutta menohaluja riitti. Isäni ajoi Tytillä ja itse ratsastin omalla tammallani, Tipolla. Lenkin pituus oli n. 6-7km ja hevoset toimivat yllättävän hyvin vaikka vauhtia välillä piisasikin.

Kaikin puolin mukava tamma, joka osaa olla välillä aika tollukka, mutta toimii silti :) Innolla odottaen tulevia hetkiä!

Luopuminen

Ihmisillä tulee elämässä väistämättä vastaan tilanteita, joissa pitää päättää haluaako luopua tietyistä asioista. Oli se sitten ihminen, lemmikki, tavara tai asia. 

Nämä tilanteet ovat aina haastavia ja laittavat yleensä luonteen, periaatteet ja arvot koetukselle. Varsinkin joissain tilanteissa pitää osata sijoittaa oma hyvinvointinsa toisten hyvinvoinnin joko etusijalle tai toissijalle. Joillekin tavara (tunnerikas esine tms) tai asia (muisto, kaipuu, kateus jne.) aiheuttaa yhtä vaikean luopumisen tuskan mitä toiselle esimerkiksi lemmikistä luopuminen. 

Näkisin, että luopumisia on kolmenlaisia:
(tosin jokaisella ihmisellä on omat näkemyksensä)

Luovutaan jostain... 

1) ... asettamalla oma hyvinvointi etusijalle vaikka se ei välttämättä olisi toisen hyvinvoinnin kannalta niin hyvä.

2) ... toisen hyvinvoinnin asettaminen oman hyvinvoinnin edelle.

3) ... täysin oman hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Helposti sorrumme arvostelemaan muita heidän päätöksiensä takia tajuamatta kuinka paljon ihmisen on täytynyt miettiä ja pohtia syitä; luopua vai ollako luopumatta? En väitä ettenkö itse olisi sortunut samaan arvosteluun, tottakai olen, mutta näin jälkikäteen sitä on tajunnut olevansa idiootti. 

Henkilökohtaisesti suurin luopumisen hetkeni oli, kun jouduin antamaan lopettamispäätöksen rakkaalle ensimmäiselle varsalleni Nortille. Nortin tapauksessa minun oli ajateltavana ensimmäisenä varsan parasta oman itsekkyyteni sijaan.

Nortti oli hiano miäs! Hänen muistoaan kunnioittaen <3

Ihmisistä luopuminen on tietysti aina myös rankkaa (huom. silloin kun kyse on elossa olevasta ihmisestä), mutta olen siihen tulokseen tullut tämän tähän asti eletyn pienen elämäni aikana, että kun puhutaan ihmisistä ja eläimistä niin eläin on aina se viattomin, joka tuskin tahallaan on mitään pahaa sinulle tehnyt. Toisin kuin ihminen, jonka perusluonteeseen sattuu vain joskus kuulumaan toisten vahingoittaminen henkisesti ja/tai fyysisesti. 

Sitten kun kyse tulee päästää rakas ihminen toiselle puolen, esim. elintoimintoja ylläpitävän koneen irrotus tms., on asia tietenkin erittäin rankka verrattuna eläimestä luopumiseen. Koska ihminen on aina ihminen ja erittäin rakas useimmissa tapauksissa. 

Nämä ovat niitä tilanteita joista pitää vain yrittää selvitä.

Luopuminen merkitsee myös uuteen tilanteeseen tottumista ja sen hyväksymistä. Tässä vaiheessa joko tulet surulliseksi tai tajuat kuinka paljon parempi tilanteesi sillä hetkellä on kuin aiemmin.

Aina tilanteesta ei pääse voittajana, mutta usein nämä tilanteet vahvistavat ihmisiä tavalla tai toisella. Osa saattaa hajotakkin, ehkä lopullisesti, mitä en toivo kyllä kenellekkään oli kyse mistä tahansa.

Tulipas taas erittäin tekstiriittoinen postaus, seuraavana kumminkin luvassa hevosaiheinen (toivottavasti saan kuvattua tarpeeksi) postaus, koskien uutta tulokasta Haukka-ahossa - suokkitamma Tyttiä nimittäin. Sitä odotellessa!

Vaikeita päätöksiä

Kyllähän tämä oli jo tiedossa, se oli vain ajan kysymys, mutta kyllä se silti tuli yllättäen eteen.

Joudun raskain sydämin luopumaan rakkaasta ensimmäisestä varsastani, Noisy Boy alias Nortista. Viime vklp auttoi päätöksen tekemisessä näinkin pian, sillä oripoikaa harjaillessani päätin kokeilla tunnustella tätä kipeää polvea, missä se synnynnäinen vika on. Siinäpä kävikin sitten niin, että poikalainen ei antanut polveensa koskea vaan rupesi riehumaan. Asettumisensa jälkeen varasi painon normaalisti kipeälle polvelleen ja aiemmin huomaamani muljahtuminen tapahtui nyt paljon voimakkaammin hirveän poksahdus-äänen saattelemana. 

Näiden tapahtumien perusteella ja jatkoa ajatellen päätän luopua Nortista. Päätös ei ollut helppo, mutta se oli nopeasti tehtävissä, koska en halua hevosen elävän kivuissa enää yhtään enempää. Kyseessä on kumminkin kasvava orihevonen, joka vielä saattaa kaksinkertaistaa massansa ajan saatossa. Ja hevonen, joka saattaisi kestää oman painonsa, mutta tuskin tulisi ikinä kestämään liikuttamista. Ja tosiasiahan on se, että hevonen on oikea rahareikä ja vaikka se ilkeältä kuulostaakin niin mitä hyötyä on hevosesta, joka saattaa hajota pelkkänä pihakoristeena ollessaan?

Luvassahan tulee olemaan itkuntäyteinen päivä, kun Nortti viimeiselle matkalleen lähtee, mutta semmosta se elämä näiden eläinten kanssa on. Ei sille voi mitään. Se on suunnattava katse tulevaisuuteen ja toivottava, että seuraava varsa syntyy terveenä.

Jotta toinen rakas hevoseni ei jäisi yksin, olen hänelle seuralaiseksi hommannut suomenhevostamman, Tytin. Tammuskaiset pääsevät siis taas valtaan Haukka-ahossa. Toivon, että Tipo ja Tytti tulevan keskenään toimeen.

Tytillä on mahdollista kokeilla vielä radoille, tosin tamma on ollut nyt liikuttamatta parin vuoden ajan, mutta siitähän se treeni taas lähtee käyntiin. Kokeillaan mihin saakka päästään :)

Kunhan tämän sh-tamman saan Haukka-ahon pihapiiriin, lupaan hänestä ottaa kuvia ja kertoa lisää kunhan tamma tosiaan itse konkreettisesti seisoo pihassani. 

Muistoja, muistoja, onnellisia sellaisia. Nortti, ikuisesti muistoissani, sydämessäni <3

Evanescence - My Immortal

This must be a dream

Basic Element - This Must Be A Dream

Joo'o, siltähän tämä nykyhetki tuntuu vaikkei se unta olekkaan. Ei meinaa pienen ihmisen päähän mennä se, että mitenkä kaikki on niin paikoilleen loksahtanutta. Huh huh!

Pääsiäisviikon tiistai oli tapahtumarikas päivä! Kävin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan uimassa ystäväni kanssa ja iski kyllä taas sellainen vesipeto-geeni, että pakko on uiminen ottaa tavaks. Samaisena iltana minulle saapui myös kauan odotettu vieras (ja jännitetty). On se vaan jännä, mitenkä sitä pystyy käyttäytymään toisen seurassa niin luonnollisesti vaikka edellisestä näkemiskerrasta oli pidempi aika.

Keskiviikkona töistä tullessa minua odotti katettu pöytä ja ruoka valmiina! Täydellisyyttä, sitä se oli. 

Torstaina tapahtui sellaista mitä ei ollut aiemmin tapahtunut, ei ikinä. Minä sitten possautin mamman "uudella" Völvöllä toisen auton persiiseen. Kylläpä vitutti. Illallahan se olikin sitten sokka irti!

Petri Nygård - Päästän höyryy

Pääsiäisviikko oli ihan mahtavuutta! Ei vois paremmin viikko kulkea (ellei huomioon oteta tuota pientä peräänajoa).

Tästä nyt tuli tälläinen hehkutusteksti, mutta haittaakse? Kirjoitan varmaan jo toista heti perään, kun en kehtaa monta erilaista asiaa iskeä samaan tekstiin, jäänyt tämä kirjoittelu taas hiukan vähemmälle, mutta kyllä tää tästä!