Joudun raskain sydämin luopumaan rakkaasta ensimmäisestä varsastani, Noisy Boy alias Nortista. Viime vklp auttoi päätöksen tekemisessä näinkin pian, sillä oripoikaa harjaillessani päätin kokeilla tunnustella tätä kipeää polvea, missä se synnynnäinen vika on. Siinäpä kävikin sitten niin, että poikalainen ei antanut polveensa koskea vaan rupesi riehumaan. Asettumisensa jälkeen varasi painon normaalisti kipeälle polvelleen ja aiemmin huomaamani muljahtuminen tapahtui nyt paljon voimakkaammin hirveän poksahdus-äänen saattelemana.
Näiden tapahtumien perusteella ja jatkoa ajatellen päätän luopua Nortista. Päätös ei ollut helppo, mutta se oli nopeasti tehtävissä, koska en halua hevosen elävän kivuissa enää yhtään enempää. Kyseessä on kumminkin kasvava orihevonen, joka vielä saattaa kaksinkertaistaa massansa ajan saatossa. Ja hevonen, joka saattaisi kestää oman painonsa, mutta tuskin tulisi ikinä kestämään liikuttamista. Ja tosiasiahan on se, että hevonen on oikea rahareikä ja vaikka se ilkeältä kuulostaakin niin mitä hyötyä on hevosesta, joka saattaa hajota pelkkänä pihakoristeena ollessaan?
Luvassahan tulee olemaan itkuntäyteinen päivä, kun Nortti viimeiselle matkalleen lähtee, mutta semmosta se elämä näiden eläinten kanssa on. Ei sille voi mitään. Se on suunnattava katse tulevaisuuteen ja toivottava, että seuraava varsa syntyy terveenä.
Jotta toinen rakas hevoseni ei jäisi yksin, olen hänelle seuralaiseksi hommannut suomenhevostamman, Tytin. Tammuskaiset pääsevät siis taas valtaan Haukka-ahossa. Toivon, että Tipo ja Tytti tulevan keskenään toimeen.
Tytillä on mahdollista kokeilla vielä radoille, tosin tamma on ollut nyt liikuttamatta parin vuoden ajan, mutta siitähän se treeni taas lähtee käyntiin. Kokeillaan mihin saakka päästään :)
Kunhan tämän sh-tamman saan Haukka-ahon pihapiiriin, lupaan hänestä ottaa kuvia ja kertoa lisää kunhan tamma tosiaan itse konkreettisesti seisoo pihassani.
 |
| Muistoja, muistoja, onnellisia sellaisia. Nortti, ikuisesti muistoissani, sydämessäni <3 |
Evanescence - My Immortal
Voi ei :( Tuo on jotenkin niin väärin ettei hevoset elä yhtä pitkään mitä ihmiset, ja että ihminen joutuu usein päättämään heapn kohtalosta :/
VastaaPoistaHarmittaa sinun puolesta. Silloin kun itse olen joutunut miettimään Qianista luopumista niin on harmittanut se että jos hevonen menee nyt pois niin mikä määrä , rahaa kyllä, mutta ensisijaisesti työtä menee hukkaan. Hevosen arvo kun ei ole pelkästään rahassa mitattavissa :(
Sanoppa älä muuta, sitä toivois, että nuo nelijalkaiset eläisivät suurimman osan meidän elämästä meidän rinnalla, mutta ei.
PoistaTotta, ei tuollaista voi rahassa mitata. Itsellänikin kun oli vaikka minkälaisia haaveita Nortin suhteen ja edistyttiin juuri koulutuksessa koko ajan. Nyt tuntuu, että kaikki tosiaan mennyt ihan hukkaan. Mutta pitää olla tyytyväinen siitä ajasta, minkä sain Nortin kanssa viettää ja kokea kaikenlaista :)