Hevostelua

Viime viikonloppu oli kyllä hevostäyteinen, kuten myös tämä päivä :)

Vaikka nuo hevoset onkin omassa pihassa, niin yllättäen sitä huomaa, että aika ei meinaa riittää niiden (tai no tamman) liikuttamiseen, kun on miljuuna muutakin asiaa hoidettavana.

Nyt minulla oli kumminkin apukuskit mukana, tästä se Tipon treeni alkaa ihan kunnolla ;) Perjantaina käytiin tekemässä n. 8km lenkki, mikä sisälsi paljon ravailua ja lyhyviä vauhdikkaampia pätkiä. Lauantai oli miltei samanlainen, mutta lyhyemmällä matkalla. 

Tammuskainen on kovin erilainen, mitä esim. puolitoista vuotta sitten, mutta silti kumminkin täsmälleen samanlainen.

Vuosi 2011

Vuosi 2012

Harmi, että minulla ei nyt tähän hätään ole mammasta tuoreempaa kuvaa. Jos olisin järkevä ollut niin olisin ottanut ajureissulta kuvia, kun minulla kerta apukuski vieressä istui.

Varsan kantaminen, synnyttäminen, hoitaminen ja kasvattaminen ovat vieneet veronsa ja tottakai kunto/lihaksisto on rapistunut huomattavasti siitä mitä se oli vielä ennen tiineyttä. Tästäkin huolimatta tamman luonne on edelleen sama, ne samat pienet merkit ja eleet ja tämä toimii kuin ajatuksen voimalla (huom. ainakin kärryillessä :D)

Se, kuinka kysyn "Ravataanko?" kohottaen hiukan ohjaksia ja ottaen paremman tuntuman ja siinä samassa tamma ponnahtaa lennokkaaseen raviin korvat höröllä. Unelmaa, toteutunutta unelmaa <3

On nyt viime aikoina tullut mietittyä kuinka sitä on tullut saavutettua omia unelmiaan ja päämääriään pikkuhiljaa. Puhuin jo yläasteella, eli n.9-10 vuotta sitten eräästä tammasta kavereilleni, kuinka haluaisin sen itselleni ja teetättää sillä varsan. No, eipä sitä tarvinnutkaan odotella kuin vuoteen 2011 asti, kun 16.5.2011 iskin omistajanvaihdospaperit setäni nokan eteen ja pyysin allekirjoittamaan :D Tammaahan oli käytetty jo aiemmin oriasemalla siemennyksessä. Viimein siemennys tärppäsi kumminkin heinäkuun lopulla ja sain kuulla tammuskaiseni olevan tiineenä. Voi sitä hetkeä! 

2.8.2011 porukoiden pihalla tiineyden varmistusultrauksen jälkeen <3

Sittenpä sitä vaan alettiin odotella varsaa :) Jännitys eikun kasvoi ja kasvoi. Myös surua piti kokea hevosten keskuudessa, sillä kaikkien oppiäiti Leidi (silloin 21-vuotias lv-tamma) piti lopettaa hankalan kaviokuumeen takia 7.6.2012. Vain tästä kolme yötä ja saapui tähän maailman pieni herra nimeltään Noisy Boy "Nortti"

11.6.2012 Noisy Boyn ensimmäinen hirnahdus masun ulkopuolella

Ukkohan ei alussa meinannut olla oikein yhteistyöhaluinen imemään, mutta niin sitä vain opeteltiin sekin. Ihmettelen edelleen kuinka hyvä emätamma Tipo on! Jos tamma ei olisi ollut noin yhteistyöhaluinen ei Nortin alkutaipaleesta olisi varmaan tullut mitään. 

Varsa jatkoi voimistumistaan ja kohtahan sitä huomattiin, että siitä kasvaa jättiläinen :D Sillä vauhdilla se ainakin kasvoi :)

Nortin elämä ei kumminkaan ollutkaan mitään ruusuilla tanssimista, loka-marraskuussa 2012 takapolvi turposi ensiliukkaiden aikoihin ja kuvauksissa sieltä paljastui laaja luunhaurastuma.

"Varsa olisi parasta lopettaa samantien"

Siinä sanat, jotka sai minun maailman järkkymään hetkeksi. Hitto, minä itkin ja raivosin sekä Nortin että omaa kohtaloani. Oma, ensimmäinen kasvattini ja heti kävi näin. Teinkö minä jotain väärin? Oliko ruokinnassa puutteita? Mitä ihmettä?! 

Ensijärkytyksestä toivuttuani päätin kumminkin pitää Nortin. Parantumisesta saati polven kestämisestä ei ole mitään takuita, se saattaa posahtaa hetkenä minä hyvänsä vaikka varsalla ei mitään tehtäisikään. Mutta en aikonut sammuttamaan toisen niin vahvaa elämän liekkiä heti alkuun. Nyt monen kuukauden jälkeen tästä uutisesta Nortti painaa edelleen menemään kuin muutkin varsat. Toisen jalan liike ei ole puhdasta, mutta ei se näytä myöskään vaivaavaan sen enempää.

"Against the grain should be a way of life

What's worth the price is always worth the fightEvery second counts 'cause there's no second trySo live like you're never living twiceDon't take the free ride in your own life"

~Elämme päivä kerrallaan~