Viikonloppu meni kuskina ollessa, ei siinä, minulla oli erittäin hauskaa! Perjantaina päädyin kumminkin baariin ilman yhtäkään kuskattavaa, mutta jotenkin sieltä silti löytyy aina juttuseuraa. Sitä tuntee olevansa ihminen, joka on onnistunut tutustumaan useampaan ihmiseen ja vieläpä sen verran hyvin, että voi extemporeena mennä näille juttelemaan.
Tuli myös kuultua semmosta juttua, että huh huh! Ei siinä, ilmeisesti olen vaan niin hyvä!
Toisaalta olen sitä mieltä, että antaa ihmisten puhua, ne uskovat ketkä uskovat. Juoruja liikkuu aina, kenestä tahansa, mutta niin kauan minua eivät ne haittaa, kunhan läheisimmät kaverini tietävät totuuden.
~Kosto on suloinen~
Tässä muuten sellainen kappale, jonka takia aloin kuuntelemaan System of a down -yhtyettä, ah ihanuutta <3
Kannattaako kosto? Hyötyykö siitä loppujen lopuksi mitään? En ehkä puhuisi ikinä ns. kostosta, enemmänkin opetuksesta - ihmiset eivät ole leluja joita voit käyttää hetken ja sitten heittää olan yli muiden lelujen joukkoon kunhan kyllästyt.
Huolimatta kaikesta negatiivisestä huomiosta, olen edelleen sitä mieltä, että ihmiset ovat aivan liian vakavia. Tottakai asioita tulee käsitellä ja niiden takia saa olla vihainen, loukkaantunut, surullinen yms. Mutta joskus ihmisten negatiivisuus alkaa ärsyttää. Mitä sinä hyödyt siitä? Itse ainakin yritän riipiä iloa kaikesta (taisin tästä aiemminkin kirjoittaa... :D) Ja suoraan sanottuna minun kanssani eivät tule ikinä pärjäämään ihmiset, jotka eivät osaa nauraa itselleen.
Monet ovat suutahtaneet vahingoniloisuuteni takia. Tottakai jätän nauramatta, jos asia on oikeasti vakava ja kaukana naurusta, mutta jokapäiväiset pienet mokat ovat niitä parhaita naurun aiheita. Itse mokaan niin paljon, että välillä eivät sormet riitä laskemaan päivän sisällä tapahtuneita munauksia.
Lauantaina tapahtui myös sellaista kuin että minulta lohkesi ensimmäistä kertaa elämässäni hammas. Ja kuinka kliseistä se onkaan, se tapahtui karkkia syödessä! Amerikan pastillit, yksi suurimmista paheistani, olivat syypäitä. Toki hampaassa on pitänyt jo ennestään olla vikaa, mutta niin vain natustin vähän aikaa hampaan palasia ja lopulta piti jo ruveta ihmettelemään, kun on niin kovin kovaa karkkia. Hampaan palasiahan sitä oli tullut sitten natustettua. Viimeinen poskihammas palasina. ONNEKSI ei lohennut niin pahasti, että hampaaseen koskisi, mutta ikävän terävä piikki sinne kyllä jäi ja tälläkin hetkellä kieli on täynnä haavoja toiselta sivulta ja turvonnut estäen selkeää puhumista :P
Tässäpä seuraavaks hiukan vklp:n soittolistaa :)
Jottei aivan raskaaksi menisi niin tietysti myös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti