Muutoksen tuulia?

Se tunne, kun tajuat, että ehkä elämäsi voisi jatkua muualla kuin Savossa, siinä mökissä, jota olet pitänyt kotina jo puolitoista vuotta. Olen koko pienen ikäni ollut vannoutunut savolainen ja ennen kaikkea olen aina halunnut asua nykyisellä kotipaikkakunnallani, mutta näin vaan se elämä tuo uusia ajattelutapoja esille. 

Kaiken tämän uuden ajattelutavan mukana tulee tietysti myös epävarmuus sekä erilaiset pelot;

"Kaikki tuttu ja turvallinen jäisi Savoon, siellä kaikki olisi uutta."
"Entä kaverit? Parhaimmat, rakkaimmat kaverini jäävät tänne..."
"Entä jos jokin menee pieleen? Entä jos pilaan kaiken?"

Entä jos, entä jos, entä jos... tätä litaniaa voisia jatkaa vaikka kuinka mahdottomasti. Entä jos minun olisi nyt kumminkin aika kokeilla jotain uutta eikä kangistua itse asettamiini kaavoihin?

Tästä päästäänkin siihen, että tällä kertaa, kun on mahdollisuus, että muuttaisin satojen kilometrien päähän on myös läheiset ihmiset reagoineet eri tavalla kuin aiemmin. Ymmärrän heidän reaktionsa ja varmaan itse reagoisin aivan samalla tavalla, jos joku heistä päättäisi kerätä kamppeensa ja muuttaa kauemmaksi minusta.

"Kyllä sä iskäpappa oot aina se kaikista komein." - Mira 22 v.

Se on jännä, miten aiemmat kokemukset vaikuttavat nykypäivään. Osittain negatiivisesti ja osittain positiivisesti. 

Voin sanoa, että saatan olla hiukan tunnevammainen siinä mielessä, että minun on vaikea osoittaa tunteitani juuri kenellekkään saati vastaanottaa niitä oikealla tavalla. Tunteiden tunnustuksen jälkeen saatan yhtä hyvin sanoa "Cool bro, good for you" vaikka mieli tekisi sanoa jotain aivan muuta, kumminkaan uskaltamatta sitä sanoa. 

Jotenkin niin outoa ja huvittavaa tuntea tällä tavalla taas pitkästä aikaa. Tosin en voi sanoa, että olisin juuri tällä tavalla tuntenut aiemmin, koska Nyt tiedän, minkälaista ihastuksen pitäisi olla oikeaa henkilöä kohtaan, johon voit luottaa ja voit puhua mitä vain tietäen, että ne pysyvät teidän kahden välisenä asiana. 

Nyt viime päivinä on tullut puhetta, että mitenkä asiat voisivat olla toisin. Mitenkä tietyillä valinnoilla on vaikutusta ollut siihen, että ollaan oikeasti alettu juttelemaan ja lopulta tavattu. En yleensä ole kovin uskovainen tms, mutta nyt voisi melkein sanoa, että kohtalolla oli korttinsa pelissä, eikä harmita yhtään.