Meni ja vilkutti mennessään

Sellainen oli meikäläisen viikonloppu!

Suoraan sanottuna meni ja vilkutti mennessään! No ei, kyllä mä ihmeen paljon sain aikaseksi viikonloppuna, mutta silti tuntuu, että se meni minulta ohi.

Perjantaina oli perus mässäilypäivä, lauantaina suursiivouspäivä, hummailua Tipon kanssa + työkeikka paikallisessa ravintolabaari Hovissa, missä esiintyi Yölintu -bändi. Porukkaa riitti, joten myös töitä riitti. Valitettavasti selkäni ei vain meinannut tykätä siitä työmäärästä, joten viimeiset minuutit tehtiinkin irvistellen.

On se vaan jännä, mitenkä tuo ihminen muuttuu humalatilassa ollessaan (huom. ei päde kaikkiin). Osasta tulee puheliampia, osasta hiljaisempia, osa alkaa uhoa ja toiset taas ovat "kaikkien kavereita". Osa ei ymmärrä mitä "Ei" tarkoittaa ja ehkä kuulevat sen korvissaan "Kyllä, oi kyllä!" Tämän asian huomaa varsinkin ollessaan itse selvinpäin kaikkien niiden humalaisten ihmisten keskuudessa. Ei siinä, en minäkään mikään huippu luonne varmasti ole humalassa ollessani, mutta hei... rajansa kaikella.

Vielä tuosta siivoilusta, hubaa! Sen päivän tunsin, että mökkini on siisti ja siellä pystyy ihminen elämään. Seuraavana päivänä itkin - oliko työni turhaa? No eihän se tietenkään ollut, mutta jännästi sitä karvaa noista elukoista irtoaa. Vaihtoehtohan olisi sulkea ne esim. eteiseen, että eivät pääsisi olohuoneen ja keittiön puolelle, mutta miksipä niin tekisin, kun ne on tähänkin asti saanneet joka puolella taloa kierrellä.

Puupalikka ja sen hakeminen - Ritan intohimo
© Piia Remes

Sunnuntaina olikin sitten Nortin vuoro päästä käsittelyyn, poikaselta vuoltiin/raspattiin kaviot oikeaan mittaan ja asentoon.

Ilmeestä päätellen Nortti ei ollut kokoaikaa kovin yhteistyöhaluinen
© Piia Remes

Tarkoitus olisi lähiaikoina iskeä Nortille kaikki valjaat selkään (suitset, rintaremmi, silat ja ohjat = silakompletti) lukuunottamatta enää vain kärryt. Nythän sillä on kaikki muut olleet päällä paitsi ohjat. Siitäpä se alkaisikin sitten totuttautuminen suuhun kohdistuvaan paineeseen ja tajuaminen, että mitä milloinkin pyydetään. Luulen, että poikanen tajuaa kääntymisen merkit heti, mutta hiljentäminen ja pysähtyminen saattaa sitten ollakin ihan asia erikseen. Nortilla kun tuntuu noita menohaluja riittävän!

Sinä iltana näkyi muuten myös aivan mahtavat revontulet! Harmikseni en niistä kuvaa saanut, mutta eipä ole sellaisia tullut katseltua pitkiin aikoihin. 

"Revontulet ovat kuolleiden ihmisten elämään jääneitä sieluja. 

Revontulet kuuntelevat ja ymmärtävät ihmisiä,

 ja siitä syystä revontulten läsnä ollessa tulee olla täysin hiljaa. 

Niiden pilkkaaminen tai sormella osoittaminen on ihmiselle viimeinen virhe. 

Naiset eivät saa kulkea revontulten aikaan paljain päin, sillä leimut saattavat napata tukasta

 ja viedä mennessään. Revontulten alla siitetty lapsi on poikkeuksellisen onnekas."

Tuossapa pieni infopätkä, mitä eräs sivusto sanoo revontulista. Eniten kiinnosti tietysti tuo kohta "Revontulten alla siitetty lapsi on poikkeuksellisen onnekas." 

Myös lasten elokuvissa kerrotaan revontulilla olevan jokin maaginen vaikutus, esimerkkinä Karhuveljeni Koda: